Arvoisa lukija,

Valitsin tämän kertaiseksi aiheekseni vastuun. Pohdin aihetta havaintojeni ja kokemukseni pohjalta. En viittaa mihinkään sosiaalis-psykologisiin tai muihin vastaaviin tutkimuksiin. Miksikö valitsin tämän aiheen. Mielestäni vastuu aiheena on aina ajankohtainen, ei ainoastaan nyt kun eduskuntavaalien tiimoilla julkisuudessa syytetään eri osapuolia menneistä huonoista päätöksistä ja päätöksentekijöiksi mainitut etsivät syitä muista ja muualta. Tämän lisäksi saamme viikoittain lukea huonosta rakentamisesta, koulujen homeongelmista, rakennusten sortumisvaaroista jne. En oikein jaksa uskoa, etteikö tietoa ja osaamista olisi ollut saatavilla. Missä on ollut vastuullisuus. Pohdin aihetta kolmelta tasolta, jotka menevät osittain päällekkäin ja limittäin.

Vastuunottaminen, jota myös sitoutumiseksi kutsutaan.

Oletko koskaan:

- osallistunut kokoukseen, jossa on hyvän keskustelun päätteeksi vallinnut yksimielisyys jonkun työn tarpeellisuudesta, mutta kukaan ei ilmoittaudu vapaaehtoisesti hoitamaan asiaa ja puheenjohtajan kysyessä: "kuka tekisi?" alkaa seinille tai mobiililaitteeseen tuijottelu

- ollut osallisena meiliketjussa, jota on pyöritelty jo tovi mentaliteetilla "tarttis teherä jotakin", mutta kukaan ei ilmoittaudu ottamaan hommaa.

Vaarana on tehtävien tarjoaminen ja kasautuminen samoille henkilöille. Esimies pääsee helpommalla ja vähemmällä myyntityöllä, kun tarjoaa hommia henkilöille, jotka tiedetään luotettaviksi, aikaansaaviksi ja vastuullisiksi. Vastapuolena on, että vastuunvieroksujat pääsevät jälleen pälkähästä. 

Vastuunkantaminen, jota voi kutsua myös lupausten pitämiseksi.

On nähty paljonkin vaivaa esimerkiksi tarjousvastausten tekemisessä tai muussa myyntityössä, jotta projekti saadaan omaksi. Sitten saatetaankin siirtyä vaiheeseen, jossa pyritään minimoimaan omat kustannukset tai maksimoimaan lisätöinä suoritettavat työt. Tähän ja huonoon osapuolten ennakkovalmisteluun perustunee mediasta nähtävät huikeat kustannusten nousut erityisesti julkisen sektorin hankkeissa. Pahimmillaan osapuolille ja ympäristölle aiheutetaan korvaamatonta vahinkoa tahallisten tai ajattelemattomien laiminlyöntien seurauksena, kun pyritään maksimoimaan tuotot tai ylipäänsä selviytymään huonoihin tai virheellisiin riskiarvioihin ja laskelmiin perustuneista luvatuista tehtävistä.

Vastuunvälttely, jota voi kutsua myös toisten syyttelyksi.

Usein henkilöt, jotka haluavat valtaa, eivät ymmärrä mitä vastuuta valta tuo mukanaan. Valtaan liittyy kiinteästi myös päätöksenteko erilaisten vaihtoehtojen välillä. Puhuttiinpa sitten ihmissuhteista tai instituutioista. Selittelyjen aika koittaa siinä vaiheessa kun yksilön toimenpiteet joutuvat tarkastelun kohteeksi. "En ole lyönyt", "En tiennyt", "Sen ja sen piti asia hoitaa" "Ei kuulunut vastuulleni" jne. selitykset ovat loputtomia. Joskus herää ajatus, että miten tietämättömiä ja vastuuttomia ihmisiä erilaisiin rooleihin valitaankaan. Tapauksia kuulee erityisesti oikeudenkäynneissä esim. korkeimpien poliisijohtajien taholta, ainakin lehtitietojen perusteella he ovat olleet tietämättömiä asioista tai ne ovat kuuluneet jonkun muun vastuulle.

Turvallisuutta ja johtajuutta ei voi olla ilman vastuuta. Sinä tuleva tai nykyinen turvallisuusammattilainen olet päivittäin tilanteessa, jossa vastuuta on tarjolla vastikkeetta tai vastikkeellisesti. Vastuu on myös välittämistä toisista. Jokaisella lupauksellasi on jonkinlaisia vaikutuksia ja seurauksia läheisillesi, asiakkaillesi, työnantajallesi tai muille sidosryhmille. Ne jättävät muistikuvan itsellesi ja ympäristöllesi. Vaikutukset voivat olla pitkäkestoisiakin.

Let's be careful out there.