Arvoisa lukija,

perimätiedon mukaan Aino (rohkenen puhutella etunimillä) soitti Tuusulasta hotelli Kämppiin kysyen mieheltään: ”Milloin palaat kotiin?”. Jean oli vastannut: ”En tiedä, en ole ennustaja, olen säveltäjä”.

Minä en ole kumpaakaan, mutta rohkenen pohdiskella tulevaisuutta oman ja muilta omaksutun näkemykseni mukaan.

Keväällä, kun minulta pyydettiin helmikuussa kuvausta (skenaario), mihin yhtiömme ja liiketoiminnan tulisi varautua, esitin skenaarion, joka pohjautui Sarsin, Mersin, lintuinfluenssan ja jokavuotisen influenssan malliin. Mutkat oikoen: ensimmäinen aalto tulee kestämään muutaman kuukauden, sitten on muutaman viikon kestävä hiljaisempi hetki, jota seuraa toinen lievempi aalto. Henkilöstöstä on poissa töistä noin 40 prosenttia. Kaikki eivät ole poissa yhtä aikaa tai sairaana, vaan syy voi olla moninainen. Esimerkiksi hoidetaan sairaita omaisia tai lapsia, koska koulut ja päiväkodit ovat kiinni, kulkuyhteydet eivät toimi tai ei uskalleta tulla työpisteeseen tartunnan pelossa.

Korona, jota ei vieläkään tunneta täysin, ei käyttäytynyt aivan oheisella tavalla, mutta tuohon skenaarioon varautuminen auttoi merkittävästi. Onneksi muun muassa O365 oli ehditty ottaa käyttöön maailmanlaajuisesti. Tilanne olisi ollut paljon haastavampi, jos pandemia olisi tullut vaikkapa viisi vuotta sitten.

Miten tästä eteenpäin?

Korona

Korona tulee jäämään yhteiskuntaamme. Siihen tulee kuolemaan ihmisiä tulevaisuudessakin, kuten kausi-influenssaan. Tässä ei ole sen vuoksi mitään dramaattista. Rokote tulee ensi kevään/kesän kynnyksellä ja toimii todennäköisesti noin 80 prosentilla rokotetuista. On hyvin epäselvää, tuleeko eri ryhmille erilaisia rokotteita, kuinka pitkään rokote on voimassa ja vaatiiko se täydennysrokotteita. Ainoa asia, mikä on varmaa, on se, että koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ei ollut yhtä montaa yhtäaikaista hanketta jonkun taudin vasta-aineen kehittämiseksi. Yleensä lääketehtaat keskittyvät kukin omalle osa-alueelleen.

Mielestäni on jotenkin harhaanjohtavaa ajatella koronan tulevan aaltoina. Se ei ole automaattisesti tuleva luonnonvoima, vaan me ihmiset sitä levitämme omalla käytöksellämme, toisin kuin esimerkiksi hyökyaaltoa. Tästä on hyvänä esimerkkinä rajoitustoimet, jotka tehosivat leviämisen rajoittamisessa. Kausi-influenssa oli huolellisuutemme johdosta siinä ohessa poikkeuksellisen laimea. Johtuen käsihygienian ja etäisyyksien pitämisestä.

Toimipaikka

Jos joku olisi ehdottanut vuosi sitten, että mennään kaikki koteihin tekemään töitä eikä ilmestytä työpaikoille, niin todennäköisesti ehdotusta olisi pidetty typeränä ja mahdottomana. Joskus innovatiivisuus lisääntyy pakon edessä. Tiedän monia toimintoja laitetun toimimaan muutaman kuukauden kehitystyön tuloksena, vaikka aikaisemmin näitä töitä ei ollut mahdollista tehdä muuten ja muualla kuin fyysisesti toimipaikalla. Tietysti tässäkin tilanteessa tietotekniikka on toiminut suurena apuna ja mahdollistanut tämän. Nyt on harjoiteltu työskentelyä kotoa tai mökiltä, kuka mistäkin.

Uskon, että tämä kokemus muuttaa käytäntöä pysyvästi. Olen valmis lyömään vetoa, että useat työntekijät ottavat pysyväksi käytännöksi olla esimerkiksi kaksi, kolme päivää etätöissä ja konttorilla ollaan vain muutama päivä viikossa, jos sitäkään. Työnantajan näkökulmasta tämä johtaa harkintaan tarvittavien toimitilojen suuruudesta. Veikkaisin tarpeen vähenevän merkittävästi.

Tämä voi myös mahdollistaa sen, ettei kaikkien tarvitse asua enää työpaikan lähellä, vaan voi muuttaa edullisempiin maisemiin, vaikkapa entiselle kotiseudulleen tai viettää koko kesän mökillä.

Matkustaminen

Suurimmalla osalla organisaatioista toiseen maahan matkustaminen on käytännössä pysähdyksissä. Matkajärjestelyt ja matkoihin liittyvät rajoitukset karanteeneineen ovat vaivalloisia. Uskon monen havainneen, että matkustaminen ei olekaan aina välttämätöntä asioiden hoitamiseksi. En toki väheksy fyysisen tapaamisen tärkeyttä. Tietenkin se, että pandemia on maailmanlaajuinen, lisää omalta osaltaan ymmärrystä vastapuolella, miksi emme tulekaan vierailulle.

Yleisellä tasolla en usko matkustamisen palaavan täysin entisiin mittoihinsa, vaikka rajoitukset jonain päivänä poistuvatkin. Varmasti on paineita matkoille, mutta uskon monen huomanneen, että parin tunnin kokousta varten ei enää kannata käyttää pitkää päivää omaa aikaansa, kun nyt on totuttu hoitamaan yhteydenpito etäyhteyksien kautta. Jos osun edellä oikeaan, niin myös maapallo kiittää pienentyneistä päästöistä.

Talous

Valtiot ottavat hirvittäviä määriä velkaa. Sellaisia määriä, että kukaan ei olisi etukäteen voinut uskoa. Velat kasvavat suhteessa bruttokansantuloihin ennen näkemättömille lukemille. Toivoa vain sopii, että mahdollisimman vähän näistä rahoista menee vääriin käsiin. Rikolliset ja muut hämärät henkilöt ovat luonnollisesti oman osansa ottamassa. Puhumattakaan hukkaan menneistä investoinneista.

Aina kun on rahanjaosta kysymys, niin yksimielisyyttä on vaikea löytää. Niinpä nämä elvytysrahatkin aiheuttavat eripuraa valtioiden välillä. Toivoa vain sopii, että juopa ei ole pitkäaikainen ja syvä.

Bruttokansantuotteet ovat romahtaneet. Tilannetta on verrattu useissa lähteissä 30-luvun lamaan. Meidän muistikuvamme edellä mainitusta perustuvat vain television mustavalkoisiin filmeihin tai aiheesta luettuihin kertomuksiin. Romahduksesta toipumista ei edesauta maailman poliittisen tilanteen suuri epävarmuus. Syynä epävarmuuteen on itsevaltiaiden asemassa olevien päättäjien arvaamattomuus ja oman edun tavoittelu.

Elvytysrahajaon taustalla on tietysti pandemian vaikutus yritysten talouteen. Hyvinvointimme perustuu vahvasti kysyntään ja kulutukseen. Kun ne vähenevät, niin talousvaikeudet alkavat. Harvat toimialat ovat kasvattaneet myyntiään. Yleensä ne ovat liittyneet etänä toimitettaviin palveluihin tai ihmisten lisääntyneeseen mahdollisuuteen olla kotiympäristössä.

Totta kai tästä selvitään. Keväällä ja kesällä esiteltiin erilaisia V-, W-, U-, L-jne. käyriä talouden kehittymisestä ja sen toipumisesta. Nyt esittelijöiden aktiivisuus on vähentynyt keväisestä, vaikka yhtäläistä käsitystä talouden kehittymisestä ei olekaan löytynyt. Selviäminen ei tapahdu kivuttomasti. Saamme lukea joka päivä lehdistä uusista lomautuksista ja irtisanomisista. Hyvin harva yritys tulee selviämään ilman, että jonkinlaisia sopeuttamis- ja säästötoimia tulee tehdä. Itse olen yrittänyt hoputtaa turvallisuuteen tehtyjen investointien loppuunsaattamista vielä kun varat ovat käytettävissä.

Turvallisuuteen suunnitellut investoinnit on kokemukseni mukaan henkisesti ja päätöksenteossa suhteellisen helppoa siirtää tulevaisuuteen tai luopua niistä kokonaan. Erityisesti jos vaihtoehtona on käyttää rahat esimerkiksi liiketoiminnan kehittämiseen tai tuotannon parantamiseen. Logiikkana on, että tähänkin saakka on pärjätty nykyisillä turvallisuusratkaisuilla tai kun tähänkään saakka ei ole ollut merkittäviä turvallisuuspoikkeamia. Vähennetään esimerkiksi vartiointia ja tyydytään nykyisiin valvontajärjestelmiin.

Merkittävä osa yrityksistä on selvinnyt tämän vuoden suhteellisen vähin vaikutuksin. Pörssikurssien nopea toipuminen on hyvä esimerkki. Pelkään kuitenkin, että tämä antaa virheellisen kuvitelman todellisuudesta, koska tämän vuoden tuotanto perustuu pääosin ennen pandemiaa tehtyihin tilauksiin. Ratkaisevaa selviytymisen kannalta on tulevien vuosien tilauskanta, joka käsitykseni mukaan näyttää hyvinkin vajavaiselta suhteutettuna odotuksiin ja toiveisiin. Edellä kuvailtu yleinen epävarmuus vaikuttaa investointipäätöksentekoon ja päätöksiä mielellään siirretään myöhempään, jos mahdollista.

Pidän itseäni realistisena optimistina. Toivon, että talouden toipuminen ei tapahdu tinkimällä ilmastonmuutosrajoitustoimista. Talous saadaan ihmistoimin kuntoon, vaikka se sattuukin, mutta ilmastonmuutos… se, mikä tuhotaan, sitä ei ennalleen saa. 

Talous ja ympäristö on perintö, jonka jätämme jälkeläisillemme oman henkisen pääoman lisäksi.

Pidä huolta itsestäsi ja läheisistäsi.

Let’s be careful out there ja pese käsiäsi.