Arvoisa lukija,

Päivitimme keväällä yritysturvallisuuden (Corporate Security) strategiaa, koska yhtiö oli uusinut omaa strategiaansa. Yhdeksi merkittäväksi turvallisuutta ohjaavaksi tekijäksi (driver) uudistetusta strategiasta tuli esiin maailman poliittinen epävarmuus.

Olen seurannut aktiivisesti nelisenkymmentä vuotta maailmanpolitiikkaa (toim. huom. tämä ei ole sama kuin puoluepolitiikka, joskin luonnollisesti jokaisen maan puoluepolitiikalla on vaikutuksia tähän), enkä ihan heti muista toista ajankohtaa, jolloin tulevaisuuden ennustaminen olisi yhtä vaikeaa. Ei ole ollenkaan enää selvää, kuka on kenenkin liittolainen tai kenenkin puolella, kun on kysymys eri valtioiden liittoumista. Toki kylmän sodan aikaan oli pelättävissä suuriakin katastrofeja, mutta silloin tuntui kuitenkin, että maailmassa oli tietty järjestys ja jonkinlainen neuvotteluyhteys eri osapuolten kesken.

Mitä tekemistä tällä on yritysturvallisuuden, johon osana kuuluu kyberturvallisuus, kanssa? Miksi joudumme miettimään tällaista turvallisuustoimintamme suunnittelussa?

Maailmanlaajuisesti vaikuttaa siltä, että yksittäisillä päättäjillä on enemmän valtaa ja vähemmän seurannaisvaikutusten pohdintaa kuin aikaisemmin. Varmasti taustalla on edelleen virka- ja neuvonantajakoneistot, mutta tuntuu siltä kuin yksittäisten valtionjohtajien käsitys edusta ei olisi enää yhtenevä kansallisen ja valtiokumppanien kokonaisedun kanssa. Monia kansojen perusturvallisuuden takaamia sopimuksia on lakkautettu tai jätetty uusimatta, liittyivätpä sopimukset esimerkiksi kauppaan tai maanpuolustukseen. Näyttää siltä, että todella suuria päätöksiä tehdään lyhytnäköisestä, jopa henkilökohtaisesta, näkökulmasta, miettimättä pidempiä vaikutuksia. Sopimusten neuvotteleminen on saattanut viedä kymmeniäkin vuosia ja nyt ne tuhotaan yhdellä someviestillä. Tilanteen ennallistaminen voi viedä kymmeniä vuosia.

Kansainvälinen yritys joutuu edellä mainittujen olosuhteiden ja seurausten piiriin suoranaisesti tai välillisesti, halusipa tai ei. Joko riskit pyritään ottamaan ennalta huomioon ja niihin pyritään varautumaan tai sitten asiaan ei kiinnitetä sen enempää huomiota. Huomioonottamatta jättämisellä riski ei poistu tai pienene.

Energiasektori on jokaisessa maassa kansallisen ja sitä kautta poliitikkojen mielenkiinnon ja poliittisen päätöksenteon kohteena. Äänestäjilläkin on mielipiteensä energiasta ja erityisesti siitä maksettavasta hinnasta ja tämäkin lisää poliitikkojen paineita olla aktiivisia. Usein valtio on ohjannut toimintaa muista kuin liiketaloudellisista perusteista.

Todelliset omistussuhteet, viralliset ja epäviralliset, voivat tulla myöhemmin epämiellyttävinä yllätyksinä, ellei niitä pyritä selvittämään. Yhdessä yrityskauppa-aikeessa saatiin selville, että paikallinen poliitikko omisti todellisuudessa oston kohteena olleen energiayhtiön. Virallisesti häntä ei omistajistossa näkynyt. Hän oli myös asemansa perusteella päättämässä energian hinnoittelusta. Kauppa jätettiin toteutumatta tämän asianlaidan selvittyä. Mahdollinen skenaario olisi voinut olla seuraavanlainen: äänestäjien miellyttämiseksi energian hinta olisi voitu laskea liiketoiminnalle kannattamattomaksi sen jälkeen kun rahat olisivat siirtyneet ko. herran haltuun. Tapahtumahetkellä energian hinta oli hyvinkin kannattavalla tasolla, jostain syystä…

Suomessakaan ei aina saa oikeaa käsitystä todellisista taustavaikuttajista pelkästään esimerkiksi kaupparekisteriotteen perusteella.

Varsinkin Euroopan ulkopuolisilla mantereilla vallan vaihtuminen voi tuoda vaikeuksia entisen johtajan kanssa sopimuksia solmineille ja usein ns. ulkomaiset yritykset voivat joutua ei-toivottujen toimenpiteiden kohteeksi. Pahimmillaan yritys voi joutua poistumaan maasta lainvastaisiin toimiin syytettynä, eikä tilanteessa auta länsimainen oikeuskäsitys tai edellisessä kirjoituksessani käsittelemäni syyttömyys-olettama. Tästä syystä olisi hyvä pyrkiä selvittämään, miten vakaalla pohjalla yhteiskunta toimii ja miten selkeästi sitoudutaan, joskus joudutaan jopa saamaan henkilökohtainen hyväksyntä, kyseisellä hetkellä vallassa oleviin. Myös naapurimaat voivat aiheuttaa turvallisuuden näkökulmasta päänvaivaa ja tilanteita, joihin on syytä varautua.

Tosin löytyy meidän omalta mantereeltammekin, vaikka tapaus ei ihan samanlainen olekaan, esimerkki muutoksesta, joka järkyttää yritysmaailman perusrakenteita. Tarkoitan tietysti Isoa-Britanniaa. Monet yritykset olivat rakentaneet tulevaisuuttansa saarivaltioon, mutta nyt joutuvat vakavasti harkitsemaan – jäädäkö vai poistua. Hyvä suhde manner-Eurooppaan tuhoutuu vallanpitäjien henkilökohtaisten tavoitteiden ja vääristeltyjen perusteluiden johdosta.

Menemättä sen syvemmälle, erilaiset sanktiot, tullit, kaupanrajoitukset, valuuttakurssien muutokset jne. olkoon liiketoimintaan vaikuttavina poliittisesta toiminnasta riippuvana esimerkkeinä. Myös EU:n alueella turvallisuudelle tuottaa päänvaivaa eri maiden erilaiset EU-säännösten kansalliset käyttöönotot.

Turhan usein em. asioita lähestytään ajattelemalla asioita kuten olemme länsimaissa tottuneet. Itse pyrin tutustumaan kyseisiin kulttuureihin siten, että pystyisin ajattelemaan kuten ko. kulttuurissa asioita ajatellaan. Tämä auttaa riskien analysoinnissa ja niiden suhteuttamisessa todellisuuteen. Esim. erään itäisen naapurimme toiminnassa ei ole logiikkaa, suomalaisin ajatuksin, mutta jos valtion tekemisiä lähestytään vuosisataisten paikallisten perinteiden näkökulmasta, niin tekemisissä onkin kummasti järkeä.

Perusperiaatteenani on, että turvallisuus ei kiellä menemästä mihinkään maahan. Meidän tehtävämme on selvittää riskit liiketoiminnan päätöksenteon avuksi. Tällöin otetaan tietoinen riski päätöksen pohjaksi. Yritysturvallisuus pyrkii turvaamaan myönteisen maahanmeno (country entry)-päätöksen jälkeisen toiminnan, mahdollisuuksien mukaan.

Let’s be careful out there.